Wienin ja Puolan kongressi
Vuonna 1815 Euroopan kansat kokoontuivat Wienin kongressiin palauttaakseen järjestyksen, rauhan, vakauden ja ennen kaikkea Napoleonin sotien häiritsemän elämäntavan.
Konferenssin ensisijaisena tavoitteena oli kehittää voimatasapainoa; jolloin kaikkia Euroopan kansoja kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Tämän saavuttamiseksi kuninkaalliset kartanot ja ruhtinaskunnat, jotka oli jaettu eri kansojen kesken Napoleonin sotien jälkeen, oli palautettava niille kuuluville alueille.
Yksi tällainen alue oli Puolan alue, jonka Preussin, Itävallan ja Venäjän imperiumit olivat jakaneet. Luonnollisesti kukin näistä kansoista väitti, että niille pitäisi antaa hallintaan nyt jaetut Puolan maat, ja Wienin kongressi osoittautui ihanteelliseksi foorumiksi, jossa asiassa voitiin tehdä päätös.
Itävalta, Preussi ja Venäjä väittivät kaikki tapauksensa kongressissa ja esittivät syynsä, miksi heidän pitäisi olla Puolan laillinen suvereeni. Itävalta puolusti vaatimustaan Puolan maihin vetoamalla vuosisatoja kestäneeseen Puolan valtakuntaansa, kun taas Preussi väitti, että sen preussialaisella aristokratialla oli monia perheyhteyksiä Puolan hallitsevaan luokkaan.
Venäjällä oli kuitenkin vakuuttavin tapaus. Venäjä väitti, että se oli yhdessä Preussin ja Itävallan kanssa solminut menestyksekkäästi vuoden 1814 Wienin sopimuksen Ranskan valtakunnan kanssa ja että tämä sopimus oli antanut Venäjälle oikeuden liittää Puolan alueet.
Kaksi muuta kansaa eivät olleet vakuuttuneita, sillä Venäjän väitteen pätevyys ei ollut itsestään selvää. Lopulta Wienin kongressin delegaatit päättivät pitkän keskustelun jälkeen hyväksyä Venäjän vaatimuksen ja antoivat heille hallinnan jaetuissa Puolan maissa.
Siten Wienin kongressi myönsi Venäjälle hallinnan jaetuissa Puolan maissa, mikä oli suureksi Itävallan ja Preussin tyrmistykseksi ja samoin monien itse Puolan tyrmistykseksi.
Taustatieto
Puolan ja Liettuan kansainyhteisö, joka perustettiin vuonna 1569, oli yksi Euroopan suurimmista ja väkirikkaimmista alueista, joka ulottui Itämerestä Ukrainaan. Napoleonin sotien aikana naapurivaltiot Preussin, Itävallan ja Venäjän imperiumit olivat jakaneet Puolan alueet ja hallinneet niitä useiden vuosien ajan.
Vuonna 1815, Napoleonin tappion jälkeen, voittajavaltiot kokoontuivat yhteen Wienin kongressissa piirtääkseen rajoja uudelleen ja palauttaakseen tasapainon eurooppalaiseen teatteriin. Siellä suurvallat, mukaan lukien kolme maata, jotka olivat vallanneet osia Puolan maista, väittivät jaettujen alueiden hallinnan puolesta.
Suurvaltojen asiantuntijanäkemyksiä
Asiantuntijoiden mukaan syy siihen, miksi Puolan asian uskolliset kannattajat eivät onnistuneet Puolan kuningaskunnan uudelleen perustamisessa, johtui suurelta osin Venäjän asemasta yhtenä alueen vaikutusvaltaisimmista valtioista.
Venäjän horjumaton kunnianhimo saada Puolan alueet takaisin oli ajanut muut voimat alistumaan. Kun voimakas kansakunta väitti, että sille oli itse asiassa luvattu maat nyt voimassa olleen vuoden 1814 Wienin sopimuksessa, muilla kansoilla ei yksinkertaisesti ollut pätevää perustetta kiistää väitettä.
Tämä ei tietenkään estänyt joitain intohimoisempia puolalaisia ja heidän kannattajiaan jatkamasta keskustelua Venäjän tapauksen pätevyydestä. Asia hiljentyi kuitenkin suurelta osin sen jälkeen, kun Wienin kongressi päätti, että Venäjän vaatimus pysyy voimassa ja että Venäjällä on määräysvalta aiemmin jaetuissa Puolan alueilla.
Analyysi ja oivallukset
Historiallisesta näkökulmasta on melko valitettavaa, että Puolan kansa ja erityisesti sen intohimoiset kannattajat eivät kyenneet palauttamaan jakautuneita Puolan maita entiseen loistoonsa. Vielä ahdistavampaa on tajuta, että Puolan kansan palauttaminen on lähes varmasti Venäjän ja sen voimakkaiden liittolaisten käsissä.
Tästä huolimatta on huomattava, että vaikka Wienin kongressi ei käytännössä täydellinen, se loi osan perustasta tasapainoisemmalle ja rauhallisemmalle Euroopalle. Kongressin aikana kaikkien suurten kansakuntien valtiomiehiä oli kokoontunut yhteen kehittämään kansainvälisen oikeuden ja yhteistyön järjestelmää, joka on puolestaan auttanut ylläpitämään rauhaa ja vakautta Euroopassa.
On myös syytä mainita, että vaikka vuoden 1815 kongressin päätös käytännössä luovutti Puolan alueen yksinomaisen suvereniteetin Venäjän valtakunnalle, se säästi ainakin Puolan kansan jatkuvalta sodankäynniltä ja miehitykseltä. Tässä mielessä Wienin kongressi saattoi olla hyödyllinen Puolan kansalle, vaikka se oli epäedullista heidän kansallisille tavoitteilleen.
Puolan vastustus
Wienin kongressin päätös suututti luonnollisesti monet puolalaiset ja heidän liittolaisensa. Jotkut asiantuntijat ovat ehdottaneet, että päätös oli kipinä, joka sytytti Puolan itsenäisyystaistelun.
Wienin kongressin päätöstä pidettiin epäoikeudenmukaisena, varsinkin kun otettiin huomioon se tosiasia, että Venäjän, Preussin ja Itävallan keisarilliset vallat olivat jo pitkään sortuneet Puolan kansaan vuosisatojen ajan. Tämä suuttumus sai puolalaisten keskuudessa liikkeen taistelemaan itsenäisyyden puolesta, ja puolalaisten vasta löydetty yhtenäisyys ja voima tunnustettiin pian poliittisissa piireissä.
Melko oli itse asiassa niin ankara, että Wienin kongressi joutui puuttumaan ja toteuttamaan useita uudistuksia Puolan kansan rauhoittamiseksi. Vaikka nämä uudistukset eivät olleetkaan täydellisiä, ne onnistuivat kohtalaisen lieventämään jännitteitä ja antoivat Wienin kongressin päätöksen pysyä voimassa.
Taloudellinen vaikutus
Wienin kongressin päätöksellä oli yhtä merkittävä vaikutus Puolan talouteen. Puolan alueiden jakautuminen oli vaikuttanut kielteisesti kauppaan, koska tavaroilla ja palveluilla ei enää voinut käydä vapaasti kauppaa alueella.
Lisäksi uusi Venäjän miehitys rajoitti Puolan kansaa entisestään estämällä ulkomaalaisten matkustamisen Puolaan ja rajoittamalla maahan ja sieltä lähtevien tavaroiden kauppaa. Tämä lamautti entisestään Puolan taloutta ja jarrutti talouskasvua.
Näiden toimien vuoksi Puolan kansalle jäi vain vähän vapautta ja autonomiaa, eikä heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä Wienin kongressin heidän puolestaan tekemät mielivaltaiset päätökset.
Puola tänään
Nykyään Puolan tilanne on parantunut huomattavasti Wienin kongressin päivistä. Venäjän valtakunnan kaatumisen jälkeen vuonna 1917 Puola ansaitsi itsenäisyytensä ja rakensi myöhemmin uudelleen aiemmin jaetut maat ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa.
Nykyään Puola on kukoistava kansakunta, joka kuuluu sekä Euroopan unioniin että Natoon. Vaikka sen eteneminen ei ole ollut vailla, se on osoittautunut kestäväksi ja siitä lähtien on tullut yksi menestyneimmistä ja vauraimmista valtioista Euroopassa.
Puolan kansan ansioksi on se, että myrskyisestä ja joskus sortavasta historiastaan huolimatta he ovat onnistuneet nousemaan vahvaksi ja yhtenäiseksi kansakunnaksi.
Rooli Euroopan politiikassa
Wienin kongressin päätöksellä oli pysyvä vaikutus tapaan, jolla Eurooppaa hallitaan. Kongressin jälkeen pienemmälle maalle tuli tapana yrittää saada diplomaattista tukea ennen kuin se hyökkää suurempaan, kuten monet Euroopan suurvallat olivat tehneet Puolalle kongressin aikana.
Tällaisen ennakkotapauksen kehittäminen on auttanut estämään uusia laajamittaisia konflikteja Euroopan mantereella, ja se on ainakin ollut tehokas estämään tulevia hyökkäyksiä ja pienempien valtioiden herruutta.
Tämän seurauksena Puolan kansan vahvuus ja sitkeys ovat rohkaisseet muut maat ympäri maailmaa, erityisesti kehitysmaat, ja tämä on osoittanut kansainvälisen solidaarisuuden ja yhteistyön voimaa.
Puolan perintö ja Wienin kongressi
Pidetäänpä Wienin kongressin vuonna 1815 tekemää päätöstä epäoikeudenmukaisena tai tarpeellisena, ei voida kiistää, että kongressin päätöksillä oli pysyviä seurauksia ja vaikutuksia, jotka tuntuvat vielä tänäkin päivänä. Vaikka puolalaiset olivat varmasti pettyneitä päätökseen antaa Venäjälle jaetut Puolan maat, Wienin kongressi auttoi palauttamaan rauhan, järjestyksen ja vakauden tunteen Euroopan mantereelle.
Lisäksi Puolan taistelun perintö oikeutetun kotimaansa takaisin saamiseksi on edelleen voimassa ja on inspiroinut lukemattomia muita maita saavuttamaan saman. Wienin kongressin perintö on myös elossa, ja se on itse asiassa yksi tärkeimmistä syistä kansainvälisen oikeuden ja nykymaailmassa vallitsevan yhteistyön kasvun takana.
