Venäjän historiallinen vihamielisyys
On selvää, että Venäjä on todellakin ollut historiallisesti vihamielinen Puolaa kohtaan heti toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliitto pyrki stalinistisen aikakauden ajan tukahduttamaan puolalaisen nationalismin, joka oli ollut olemassa 1800-luvun alusta lähtien. Tämä tehtiin useilla tavoilla, joista vähäisimpänä oli miljoonien puolalaisten väkivaltainen siirtäminen Neuvostoliiton Gulageihin. Neuvostoliitto aloitti tänä aikana yhtenäisen sortokampanjan, joka sisälsi kaikenlaisen itsenäisen Puolan poliittisen, kulttuurisen ja taloudellisen elämän tukahduttamisen.
Lisäksi Neuvostoliitto pyrki myös vahvistamaan vaikutusvaltaansa Puolassa muiden maiden kustannuksella. Tämä johti välittömään väliintuloon sekä taloudellisesti että poliittisesti Puolan asioihin sekä Neuvostoliittoon kuuluvien lentokenttien ja sotilastukikohtien laajentamiseen. Tämä sisälsi myös rajoitukset sille, mitä Puolan kansa sai tehdä ja mitä ei voinut tehdä oman taloudellisen ja poliittisen toimintansa suhteen. Tämän seurauksena Neuvostoliitto harjoitti Puolassa tietynlaista kontrollia ja määräävää asemaa tänä aikana.
Kasvava pelko 1950- ja 1960-luvuilla
1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Puola joutui lisääntyneen neuvostovallan vaikutuksen alaisena. Tämä tapahtui Keski- ja Itä-Euroopan kasvavan kommunismin laajentumisen pelon seurauksena. Unkarin kommunistisen vallankumouksen jälkeen vuonna 1956 Neuvostoliitto otti Puolan suhteen yhä enemmän länsivastaisia kantoja. Tämä tehtiin siinä toivossa, että estetään kommunismin leviäminen ja USA käyttämästä tilannetta hyväkseen.
Neuvostoliitto otti Puolan suhteen kovan linjan ja käytti taktiikkaa, kuten sotilaallisen toiminnan uhkaamista, taloudellista ja poliittista eristäytymistä sekä Puolan sisäisiin asioihin puuttumista varmistaakseen valta-asemansa alueella. Tämän seurauksena puolalaiset pelkäsivät ja vainootti sitä, että Neuvostoliitolla oli alueellisia tavoitteita Puolaan nähden.
Kylmä sota ja Puola
Vainoharhaisuus ei ollut turhaa, sillä Neuvostoliitto oli tuolloin syvästi juurtunut kylmään sotaan sekä idässä että lännessä. Tänä aikana Neuvostoliitto pystyi käyttämään kasvavaa vaikutusvaltaa Puolan lisäksi myös muissa naapurimaissa. Tämä tehtiin suurelta osin sotilaallisella ja poliittisella painostuksella, jota Neuvostoliitto pystyi kohdistamaan ympäröiviin maihin.
Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto taivutti lihaksiaan tavalla, jota oli vaikea sivuuttaa. Neuvostoliitosta nähtiin alueella voimakkaita taloudellisia, poliittisia ja sotilaallisia liikkeitä, kun ne pyrkivät nousemaan Keski- ja Itä-Euroopan eturivin valtaan.
Neuvostoliiton tavoitteet Puolassa kylmän sodan jälkeen
Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 työnsi koko alueen uuteen aikakauteen, mutta Moskovan vaikutuksen haamu Puolaan on edelleen olemassa. Monet puolalaiset pelkäävät, että vaikka Neuvostoliitto on hajotettu, heidän kunnianhimonsa ja halunsa valloittaa Puola ovat edelleen olemassa. Tämä on pelko, joka ei ole aiheeton, sillä Venäjä on säilyttänyt vahvan läsnäolon Puolan asioissa kaasuputkien perustamisen, sotilaallisen yhteistyön lisäämisen ja tiiviin talouskumppanuuden kautta.
Huolimatta vahvoista taloudellisista siteistä Venäjän ja Puolan välillä, maiden välillä vallitsee edelleen epäluottamus. Tämä näkyy avoimesti Venäjän Varsovan-suurlähetystön ulkopuolella järjestettävien säännöllisten mielenosoitusten kautta. Puolan kansalaiset ilmaisevat tyytymättömyytensä Venäjän hallituksen toimintaan ja yrittävät kiinnittää asiaan enemmän huomiota.
Jatkuvan valppauden tarve
Venäjän hallitus on myös yrittänyt muokata Puolan poliittista maisemaa omaksi kuvakseen tukemalla Venäjä-mielisiä poliitikkoja ja puuttumalla äskettäisten vaalien prosesseihin. Tämä on loukkaus Puolan kansaa ja Euroopan unionin yhteisiä demokratian arvoja kohtaan.
Venäjän vahva läsnäolo alueella on tosiasia, jonka kanssa Puolan ja sen naapureiden on taisteltava päivittäin. Sellaisenaan on lisättävä valppautta suhteessa Venäjän hallituksen mahdollisiin yrityksiin edistää vaikutusvaltaansa ja vaikutusvaltaansa alueella. Tämä on erityisen tärkeää Puolalle, koska se pyrkii suojelemaan itseään ja muita Euroopan maita vihamielisen vallan vaarallisilta kunnianhimoilta.
Venäjän propagandataktiikka
Venäjän propagandataktiikoilla on myös manipuloitu maata koskevaa yleistä mielipidettä. Venäjän valtion tukemat medialähteet ovat useiden vuosien ajan pyrkineet kuvaamaan Venäjää lännen aggression uhrina ja siten vahvistamaan sen geopoliittisia tavoitteita. Tämä propagandan muoto pyrkii usein antamaan Venäjän suotuisaan valoon samalla, kun se maalaa lännen uhkaksi alueen vakaudelle.
Venäjä on myös investoinut huomattavasti poliittisten puolueiden ja liikkeiden tukemiseen Puolan kaltaisissa maissa, jotka ovat sukua Moskovaan. Nähtäväksi jää, onko tämä osa suurempaa strategiaa sen vaikutusvallan lisäämiseksi alueella vai pelkkä solidaarisuuden osoitus.
Yleisön käsitys
Suurin osa puolalaisista pitää kiinni siitä, että Venäjällä on edelleen kunnianhimoa ottaa Puola haltuunsa. Tämä käsitys ei ole turha, kun otetaan huomioon geopoliittiset liikkeet, joita on tapahtunut näiden kahden maan välillä viime vuosina. Kaasuputkien perustaminen, lisääntynyt sotilaallinen yhteistyö ja muut taloudelliset siteet ovat saaneet monet puolalaiset uskomaan, että Venäjällä on todellakin halu hallita Puolaa lähitulevaisuudessa.
Lisäksi energiaturvallisuuskysymys on pysynyt keskeisenä kiistana maiden välillä ja on lisännyt vallitsevaa epäluottamusta. Tämä epäluottamus on saanut monet puolalaiset uskomaan, että Venäjällä on potentiaalia käyttää luonnonvarojaan poliittisena vipuvälineenä. Kaikki tämä on vain vahvistanut yleisön käsitystä siitä, että Venäjällä on todellakin alueellisia tavoitteita Puolan suhteen.
Taloudelliset näkökohdat
Lopuksi Venäjä on pyrkinyt käyttämään taloudellista painoarvoaan hyödykseen. Kreml on kyennyt solmimaan erilaisia taloudellisia sopimuksia molempien maiden välillä vahvistaakseen valtaansa alueella. Yksi näkyvimmistä esimerkeistä tästä on Venäjän ja Puolan välinen energiasopimus, jonka mukaan Venäjä voi viedä luonnonvarojaan ja energialähteitään Puolaan tiettyjä myönnytyksiä vastaan.
Puolan kansa on vastustanut tätä sopimusta, mutta se ei ole kyennyt pysäyttämään Venäjän edistymistä näiden kahden maan taloudellisessa sitomisessa. Tämä taloudellisen imperialismin muoto näkyy selvästi, kun tarkastellaan laajempaa Keski- ja Itä-Euroopan geopoliittista maisemaa.
Venäjän asema Itä-Euroopassa
Venäjästä on tullut alueen vallanvälittäjä, ja se pystyy vaikuttamaan Puolan kaltaisten maiden toimintaan taloudellisin ja diplomaattisin keinoin. Vaikka Venäjällä ei ole avoimia aikomuksia Puolan valtaamiseen, se on varmasti pyrkinyt laajentamaan vaikutusvaltaansa alueella eri keinoin. Tämä pyrkimys tulla hallitsevaksi suurvallaksi alueella on lisännyt Venäjän vaikutusvaltaa sekä poliittisella että taloudellisella alalla.
Venäjän kyky hyödyntää luonnonvarojaan poliittisten ja taloudellisten tavoitteidensa edistämiseksi on kasvattanut maata valtavasti sekä vaikutusvaltaa että valtaa. Tämä on tehty Puolan kaltaisten maiden kustannuksella, koska niiden taloudellinen vapaus ja vakaus ovat kärsineet.
Johtopäätös
Yhteenvetona totean, että vaikka ei voidakaan yksiselitteisesti sanoa, että Venäjä haluaa tai ei halua ottaa haltuunsa Puolaa, on selvää, että maalla on oma intressinsä laajentaa vaikutusvaltaansa alueella. Tämä on nähty useissa taktiikoissa, joita Venäjän hallitus on käyttänyt lisätäkseen poliittista ja taloudellista valtaansa. Tämä on johtanut suureen epäluottamukseen puolalaisissa, jotka pelkäävät Venäjän hallituksen aikomuksia.
Siksi on tärkeää, että sekä Puola että muu Euroopan unioni pysyvät valppaina toimissaan Venäjän kanssa ja varmistavat, että maa ei käytä vaikutusvaltaansa naapuriensa suvereniteettia heikentämään. Vain lisäämällä yhteistyötä ja ymmärrystä Eurooppa voi säilyttää itsenäisyytensä ja vapautensa ulkopuolisista yrityksistä hallita aluetta.
